Lähetetty Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 18.9.2006, ei julkaistu.

Yksityisrahoitus suuntaa tutkimusta / Kenelle biopankkitilin käyttöoikeus?

Kansanterveyslaitoksen tiedotuspäällikkö Jari Kirsilä (HS 17.9.) perustelee yksityisellä rahoituksella tapahtuvia rokotteiden hyväksyntätutkimuksia mm. asiantuntemuksen säilyttämisellä.

Vuonna 2002 julkaistu "Hyvä tutkimustapa Kansanterveyslaitoksessa" (1) kertoo, että "Kansanterveyslaitoksessa ulkopuolisen rahoituksen osuus koko toimintamenoista on noin 40 %". Tekstin mukaan "Kansanterveyslaitoksen toimintapolitiikkana on hankkia mahdollisimman paljon ulkopuolista rahoitusta toimintasuunnitelmiensa toteuttamiseen." Suurimpien yksittäisten rahoittajien joukossa on vuosina 2003-2005 ollut mm. rokotevalmistaja GlaxoSmithKline.

Lain mukaan "Kansanterveyslaitos voi toisen lukuun harjoittaa oikeuslääketieteellistä ja muuta palvelu-, tuotanto- ja selvitystoimintaa." Yksityisrahoitteista tutkimusta ei lainsäätäjä mainitse.

Käytäntö johtaa siihen, että yksityinen rahoitus suuntaa julkisen laitoksen toimintaa. Tässä tapauksessa merkittävä rahoitus tulee alueelle, jossa laitos hoitaa viranomaisluonteisia tehtäviä ja samoilta yhtiöiltä tehtäviä rokotehankintoja.

Tutkittavan suostumuksen osalta Kirsilä viittaa eettisiin toimikuntiin. Kouluissa tehtävään tutkimukseen liittyy eettisiä kysymyksiä ainakin vapaan suostumuksen ja yksityisyyden suojan osalta. Eettisen toimikunnan tehtäviin kuuluu esittää lausunnossaan perusteltu näkemys tutkimuksen eettisestä hyväksyttävyydestä. Näkemys antaisi pohjaa asian tarkastelulle. Harmi kyllä maan tapa on, että perusteluja ei myönteiseen lausuntoon kirjata. Kansanterveyslaitoksen suhtautuminen eräiden diabetestutkimusten (2) menettelyihin antaa aihetta kysyä, onko maan tapa myös katsoa läpi sormien tutkimuksen aloittamista tai jatkamista ilman eettisen toimikunnan myönteistä lausuntoa.

Sekä tutkittavan suostumus että yksityisrahoitus liittyvät päättäjien käsiteltäväksi tulevaan taloudelliseen ja poliittiseen ratkaisuun, joka koskee Kansanterveyslaitoksen yhteyteen kaavailtua yhtiömuotoista biopankkitoimintaa. On esitetty jopa, että tähän asti tutkimusetiikan kulmakiveksi katsotusta tutkittavan nimenomaisesta suostumuksesta tulisi luopua biopankkitoiminnan helpottamiseksi. Kieltämättä laajojen, Kansanterveyslaitokseen kerättyjen näytekokoelmien tutkimuksellinen ja taloudellinen hyödyntäminen esim. lääkeyhtiölle vuokraamalla helpottuisi.

Yleisiin oikeusperiaatteisiin ja ihmisoikeussopimuksiin sopisi kuitenkin paremmin, että kuten tavallisessakin pankissa, myös biopankissa kukin itse päättäisi omien talletustensa eli terveystietojensa ja kudosnäytteidensä käytöstä. Näin voitaisiin säilyttää myös Nürnbergin lääkärioikeudenkäynnin tuomiolauselmaan, Maailman lääkäriliiton Helsingin julistukseen ja ihmisoikeussopimuksiin kirjattu tietoisen suostumuksen periaate.

Jyrki Kuoppala

pj, Rokotusinfo ry

(1) Hyvä tutkimustapa Kansanterveyslaitoksessa, 2002 Rahoituslähteet ja tutkimusstrategia

(2) http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?d_id=242128 ja http://www.imetys.fi/itu/kantelu/