Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 18.2.2011.

Avoin keskustelu vakavista rokotehaitoista puuttuu Suomessa

Narkolepsiaan sairastuneen lapsen äitinä on ollut järkyttävää havaita suomalaisessa rokotuspolitiikassa erittäin ikäviä varjopuolia.

Rokotehaittaseurantaa on mm. Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen professori Timo Vesikari kritisoinut kovin sanoin Lääkäri-lehdessä: se on THL.n käsissä täysin retuperällä.

Kansallisilla rokotusohjelmilla on varmasti saavutettu paljon hyvää. Kuitenkin avoin keskustelu siitä, että rokotteista voi seurata myös erittäin vakavia terveyshaittoja on meillä haluttu täysin haudata. On ollut erityisen järkyttävää keskustella vaasalaisen äidin kanssa, jonka vauva menehtyi v. 2005 tuberkuloosiin saatuaan Calmette- rokotuksen. Tämä siis ei ole tarua vaan totta.

THL myönsi syy-yhteyden rokotteen ja kuoleman välillä. Ottiko THL yhteyttä perheeseen? Ei ottanut. Mitä lääkevahinkovakuutuspooli korvasi? Hautajaiskulut. Tämä pieni poika olisi nyt 6-vuotias.

Miksi Suomi on neuvolajärjestelmänsä ansiosta ikään kuin lääkeyhtiöiden vapaa rokotustutkimuskenttä pienten lasten ollessa koekaniineina?

Miksi jopa rokotetutkimuksetkin koetaan lapsiperheissä turvallisiksi? Antaisiko kukaan pientä lastaan johonkin muuhun lääketutkimukseen vapaaehtoisesti testattavaksi?

Miksi meillä ei saa esittää avointa kritiikkiä rokotteista, kuten monissa Euroopan maissa on vapaus tehdä? Miksi jopa vauvojen rokotuskuolemista vaietaan Suomessa 2000-luvulla? Mitkä ovat näiden tuberkuloosista, narkolepsiasta tai muista rokotushaitoista kärsineiden lasten ihmisoikeudet Suomessa?

Narkolepsiavanhemmat nostivat metelin ja vaativat oikeuksia lapsilleen alkaen marraskuussa 2010. Julkisuuden kautta olemme saaneet THL:n myöntämään yhteyden rokotteen ja sairastumisen välillä. Tämä on vaatinut suunnattomasti työtä, yhteydenpitoa viranomaisiin, neurologeihin, poliitikoihin, kirjelmiä jopa presidentti Tarja Haloselle, jne.jne.

Järkyttävää oli myös havaita, että THL teki kaikkensa häivyttääkseen narkolepsian erilaisiin tilastoihin.

Edelleen viranomaiset väittävät, että Pandemrix- rokotehankintapäätös tehtiin viattomasti niillä tiedoilla mitä v. 2009 oli, eikä riskeistä muka tiedetty. Kuitenkin useat Euroopan maat suosittelivat, että lapsia ja raskaana olevia ei rokotettaisi Pandemrixilla, koska sen tehosteaine oli tutkimaton. Miten suomalaiset rokoteviranomaiset väittävät edelleenkin kirkkain silmin, että tätä tietoa ei heillä ollut, vaikka on päivänselvää, että tämä tieto oli myös THL:n käsissä.

Kuitenkin tosiaasia on, että rokotehankintapäätös, lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinelta, tehtiin ilman kilpailutusta huhtikuussa 2009, vaikka WHO antoi rokotussuosituksen sikainfluenssaa vastaan vasta kesäkuussa 2009. Olisiko ollut aikaa kilpailuttaa rokotehankinta tai edes tiedottaa mahdollisista riskeistä syksyyn mennessä, kun kampanja vasta alkoi?

Toivon todellakin, että oikeuskansleri Jaakko Jonkalle THL:sta, mm. Terhi Kilvestä ja sosiaali- ja terveysministeriöstä, mm. Paula Risikosta, tehdyt kantelut johtavat toimiin. Yksi erityinen kanteluiden aihe on se, että kansalaisille ei annettu mitään mahdollisuutta pohtia rokotteseen mahdollisesti sisältyviä riskejä. Se on viranomaisten taholta vastuuttomuutta, jota toivoisi, että ei enää tapahtuisi Suomessa, vaan keskustelu olisi avointa ja myös kriittistä.

Tämän sikainfluenssarokotuskampanjan uhreja olivat lapset, jotka sairastuivat narkolepsiaan.

Narkolepsiaan sairastuneen 7-vuotiaan lapsen äiti