|
Taudit joita rokotusten on tarkoitus lieventää, ehkäistä tai heikentää > Vesirokko
Vesirokko
Vesirokko on erittäin tarttuva viruksen aiheuttama tauti, joka leviää sekä kosketuksen kautta että ilmavirtojen mukana. Itämisaika on 2-3 viikkoa. Lapsi alkaa tartuttaa pari päivää ennen oireita, ja tartuttavuus jatkuu viikon verran sairastumisesta. Esineiden välityksellä vesirokko ei tartu, koska se kuolee elimistön ulkopuolella nopeasti. Sairastaneet eivät kuljeta tartuntaa. Miltei jokainen saa vesirokon, suurin osa lapsena koska tauti tarttuu herkästi. Vastasyntyneellää on äidiltä saatu kolmisen kuukautta kestävä suoja, edellyttäen että äiti on sairastanut vesirokon. Sairastaminen jättää elinikäisen immuniteetin, joten uusiutuminen on äärimmäisen harvinaista. Vesirokko ilmenee aluksi muutaman millimetrin läpimittaisina punaisina näppylöinä vartalolla. Näppylät lisääntyvät ja leviävät, ja niistä muodostuu päivässä tai parissa puhkeavia rakkuloita, joista tulee tumma rupi. Ruvet lähtevät parissa viikossa ja suurimpien rakkuloiden kohdalle jää usein arpi. Ihottuma kutiaa usein kiusallisesti. Kuume pysyy useimmiten 39 asteen alapuolella. Oireet ovat yleensä sitä voimakkaampia, mitä vanhempana vesirokon sairastaa. Vesirokko on yleensä lievä tauti, joka ei tarvitse muuta hoitoa kuin lepoa. Jälkitautina voi ilmetä rakkuloiden tulehtumista (useimmiten stafylokokkibakteeri), paljon harvemmin vesirokkoviruksen aiheuttamaa keuhkokuumetta. Aivokuumeen eli enkefaliitin saa keskimäärin yksi viidestätuhannesta vesirokkoon sairastuneesta. Aivokuume ilmenee viikon tai parin kuluttua taudin puhkeamisesta kuumeen nousemisena uudelleen ja liikkeuden muuttumisena hapuileviksi, vapinana ja silmävärveenä. Tajunnan häiriöt, jopa tajuttomuus, ovat myös tyypillisiä oireita. Aivokuume voi aiheuttaa pysyviä keskushermostovaurioita. Vesirokko voi olla hengenvaarallinen vastasyntyneelle, jos äiti saa vesirokon juuri ennen synnytystä. Lähde: Suomalaisen lapsiperheen lääkärikirja, WSOY 1997 Linkit |
