Rokotusinfo ry
Tietosisältö:  Uutisvirta Kirjoitukset Rokotteet Rokotetutkimus Taudit Sivukartta Linkit Usein kysytyt kysymykset
Yhdistys: Tapahtumat Yhteystiedot Kysymyksiä ja vastauksia Liity! Tiedotteet Julkaisut Puheenvuoroja FinIP-tutkimus
Kirjoitukset > Murhetta Calmette-rokotuksesta

TUBERKULOOSIROKOTUS VASTASYNTYNEILLE

Lapsenlapseni, pieni poika syntyi marraskuussa viime vuonna. Laitoksella hänelle annettiin tuberkuloosirokote, kuten kaikille vastasyntyneille, elleivät vanhemmat kiellä sitä. Lähes kaikki sen saavat.

Kuukauden kuluttua hänellä turposi imusolmuke nivuksessa, jonka sanottiin johtuvan rokotuksesta. Tietysti patti aiheutti suurta huolta, kuten kaikki patit aiheuttavat.

Maaliskuun alussa noin luumun kokoinen patti muuttui mustaksi. Pieni Elias vietiin sairaalaan, jossa todettiin patin olevan märkää täynnä. Se avattiin puuduttamatta ja yritettiin puristaa märkää ulos. Kotiin hän pääsi avoin märkivä haava nivuksissa ja ylipitkä antibioottikuuriresepti mukanaan.

Samalla saimme kuulla, että Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä on ainakin 10 samanlaista tapausta.

Otin heti yhteyttä Kansanterveyslaitokseen, jossa aluksi sain hyvin "ihmettelevän" vastauksen aivan kuin eivät tietäisi mitään. Kun tiukasti ilmoitin tietäväni ainakin 10 tapausta, sain rokoteosaston johtajan, joka on lastenlääkäri, suoran puhelinnumeron.

Hän sitten kyllä myönsi, että onhan näitä ympäri maata joku siellä toinen täällä. Kertoi, että rokote on elokuussa 2002 vaihtunut uuteen. Kertoi, että entinenkin saattoi aiheuttaa paikallista märkimistä rokotuskohtaan pari tapausta vuodessa, ja ne paranivat kyllä itsestään.

Tiukkasin lukumäärää, olihan Päijät-Hämeessäkin jo ainakin 10 tapausta ja yksi oli jo tuossa vaiheessa joutunut tuberkuloosin estolääkitykselle. Täällä keskussairaalassa puhuttiin epidemiasta.

Rokoteosaston johtaja lupasi selvittää tilanteen ja mitä sille voidaan tehdä. Vahinkohan on jo näiden lasten kohdalla tapahtunut. Kuusi viikkoa myöhemmin soitin johtajalle uudestaan. Vastaukset samoihin kysymyksiini eivät olleet selvinneet hänelle sen enempää. Kyselyjä kuulemma oli tehty. Missä vastaukset? Hän sanoi, ettei niitä ole vielä saatu.

Eikö muka kansanterveyslaitos saa vaikka saman päivän aikana, kun lähettää kyselyn, sairastuneiden lukumääristä lasten infektioita hoitavilta sairaaloiden yksiköiltä?

Rokotteen valmistajaankaan ei edes oltu yhteydessä. Se nyt olisi ollut kaikkein tärkein heidän tehtävänsä. Kysyä valmistajalta onko ollut jotain harmia rokotteen kanssa? Pyytää tutkimaan Suomeen tulleet erät, sillä jokaisesta valmistuserästä heillä on oltava varastossa näytteet. Tähän asti olin suhtautunut asiaan rauhallisesti ja vastuullisesti luottaen Kansanterveyslaitokseen.

Otin yhteyttä sähköpostitse suoraan Tanskaan rokotteen valmistajaan. Kerroin taustat ja rokotteen eränumeron, jolla pikku Elias on rokotettu. Parin päivän kuluttua saimme hyvin lämpimän ja pahoittelevan sähköpostin sieltä rokotusvahinkovastaavalta lääkäriltä.

Ihmettelivät suuresti, ettei Kansanterveyslaitos ole ottanut mitään yhteyttä heihin jo tuolloin maaliskuun alussa. Lupasivat tutkia erät, jotka ovat tulleet Suomeen ja eritoten tuon erän jonka mainitsin.

Pienen Eliaksen antibioottikuuri lopetettiin viiden viikon kuurin jälkeen. Hänellä on edelleen märkivä haava nivuksissaan.

Ainakin neljä lasta on nyt joutunut täällä Päijät-Hämeessä tubiestolääkitykselle. Sen kesto lienee ainakin kolme kuukautta.

Surkeasti on sairaala antanut hoito-ohjeita ja tietoja lääkityksistä. Olisi nähdäkseni myös ollut Kansanterveyslaitoksen tehtävä on antaa selkeät ohjeet tapauksia hoitaville sairaaloille hoidosta ym. neuvotellen rokotteen valmistajan kanssa. Sen tehtävä on myös tiedottaa äitiys- ja lastenneuvoloita.

Suunnattomasti ahdistusta, tuskaa, pelkoa, vaivaa on tapauksemme aiheuttanut meille ja muille tuntemiemme pienten potilaiden vanhemmille.

Kansanterveyslaitos on nähdäkseni suurin ainakin henkisen vastuun kantaja niille lapsille ja vanhemmille, jotka on rokotettu tuon maaliskuun alun jälkeen, jolloin se ainakin sai tiedon epidemiasta. Sen olisi ehdottomasti tuolloin pitänyt keskeyttää tuberkuloosirokotteen antaminen kunnes selvitykset on tehty. Ruotsissakin rokotetaan vasta puolivuotiaana ja vain riskiryhmät. Norja rokottaa vasta seitsemänvuotiaana.

Vedetäänhän dippikastikkeetkin pois markkinoilta, kun niissä on huomattu jotain epäilyttävää. Se jopa luetaan valtakunnan uutisissa ja lehdissä kirjoitetaan.

Rokotukset ovat vapaaehtoisia Suomessa, kuten rokotusturvallisuuslääkäri kansanterveyslaitokselta minulle huomautti. Näin se on, mutta mistä tieto kun laitos selkeästi niitä pimittää. Minä ainakin luotin "sokeasti" viranomaiseen. Toivon, että tieto tätä kanavaa myöten menee mahdollisimman monelle, eikä jää pienen rokotuksia vastustavan "porukan" pyöritettäväksi kuten rokoteturvallisuuslääkäri epäili.

Kun huomautin, että onneksi ei ollut kysymys poliorokotteesta, sain vastaukseksi pitkän selityksen näiden kahden rokotteen erilaisista vaikutusperiaatteista. Siis poliorokotteessa on kuolleita soluja ja tässä calmetrokotteessa on eläviä soluja. Siinä meille ajattelemisen aihetta.

Toivon, että kaikki Pienet Potilaamme paranevat mahdollisimman nopeasti, ja vanhemmat ottavat selvää oikeuksistaan korvauksiin. Nähdäkseni Kansanterveyslaitos on velvollinen antamaan apuaan meille kaikille. Kysykää sieltä, jos on epäselvyyksiä. Heidän velvollisuutensa on selvittää tämä perin pohjin.

Odotan myös julkista selvitystä Kansanterveystyön rokoteosaston johtajalta miksi kävi näin, miksi lapsia rokotetaan edelleen samalla rokotteella ja mikä on tämän hetkinen tilanne?

Ritva Helemaa

farmaseutti, mikrobiologinen laborantti

Kirjoitus on julkaistu hiukan lyhennettynä ja muokattuna Helsingin Sanomissa Mielipide -palstalla 27.5.2003 otsikoituna "Tubirokotuksesta paljon murhetta".


Nuoli ylös