Lapsenlapseni, pieni poika syntyi marraskuussa viime vuonna. Laitoksella hänelle annettiin tuberkuloosirokote, kuten kaikille vastasyntyneille, elleivät vanhemmat sitä kiellä.

Kuukauden kuluttua pojan nivuksessa turposi imusolmuke. Sen sanottiin johtuvan rokotuksesta. Patti aiheutti suurta huolta.

Maaliskuun alussa noin luumun kokoinen patti muuttui mustaksi. Elias vietiin sairaalaan, jossa todettiin patin olevan märkää täynnä.

Se avattiin puuduttamatta ja yritettiin puristaa märkää ulos. Kotiin Elias pääsi avoin märkivä haava nivuksissa ja ylipitkä antibioottikuuriresepti mukanaan.

Samalla saimme kuulla, että Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä on ainakin kymmenen samanlaista tapausta.

Otin heti yhteyttä Kansanterveyslaitokseen, jossa aluksi sain ihmettelevän vastauksen, aivan kuin eivät tietäisi mitään. Kun tiukasti ilmoitin tietäväni ainakin kymmenen tapausta, sain rokoteosaston johtajan puhelinnumeron.

Johtaja myönsikin, että onhan näitä tapauksia ympäri maata joku siellä toinen täällä. Hän kertoi, että rokote oli elokuussa 2002 vaihdettu uuteen.

Hän sanoi myös, että entinenkin rokote saattoi aiheuttaa paikallista märkimistä pari tapausta vuodessa, ja ne paranivat itsestään.

Tiukkasin lukumäärää, olihan Päijät-Hämeessäkin jo ainakin kymmenen tapausta ja yksi oli jo tuossa vaiheessa joutunut tuberkuloosin estolääkitykselle. Täällä keskussairaalassa puhuttiin epidemiasta.

Rokoteosaston johtaja lupasi selvittää tilanteen. Kuusi viikkoa myöhemmin soitin johtajalle uudestaan. Vastaukset kysymyksiini eivät olleet selvinneet hänelle sen enempää. Kyselyjä kuulemma oli tehty.

Eikö muka kansanterveyslaitos saa vaikka saman päivän aikana, kun lähettää kyselyn, sairastuneiden lukumääristä lasten infektioita hoitavilta sairaaloiden yksiköiltä?

Rokotteen valmistajaankaan ei edes oltu yhteydessä. Siltä olisi pitänyt kysyä, onko rokotteesta ollut hamia. Suomeen tulleet erät olisi pitänyt tutkia, sillä jokaisesta valmistuserästä on oltava varastossa näytteet.

Otin itse yhteyttä suoraan rokotteen valmistajaan Tanskaan. Parin päivän kuluttua saimme pahoittelevan viestin rokotusvahinkovastaavalta lääkäriltä.

Tanskassa ihmettelivät suuresti, ettei Kansanterveyslaitos ole ottanut heihin yhteyttä jo tuolloin maaliskuun alussa. He lupasivat tutkia erät, jotka ovat tulleet Suomeen ja eritoten tuon erän jonka mainitsin.

Eliaksen antibioottikuuri lopetettiin viiden viikon kuurin jälkeen. Hänellä on edelleen märkivä haava nivuksissaan.

Ainakin neljä lasta on nyt joutunut täällä Päijät-Hämeessä tubiestolääkitykselle. Sen kesto lienee ainakin kolme kuukautta.

Sairaala on antanut surkeasti hoito-ohjeita ja tietoja lääkityksistä. Mielestäni olisi myös ollut Kansanterveyslaitoksen tehtävä antaa selkeät ohjeet tapauksia hoitaville sairaaloille. Sen tehtävä on myös tiedottaa äitiys- ja lastenneuvoloita.

Kansanterveyslaitos on ainakin henkisen vastuun kantaja niille lapsille ja vanhemmille, jotka rokotettiin sen jälkeen kun laitos sai tiedon epidemiasta.

Kansanterveyslaitoksen olisi pitänyt ehdottomasti keskeyttää tuberkuloosirokotteen antaminen kunnes selvitykset on tehty.

Vedetäänhän dippikastikkeetkin pois markkinoilta, kun niissä on jotain epäilyttävää.

Rokotukset ovat vapaaehtoisia Suomessa, kuten rokotusturvallisuuslääkäri Kansanterveyslaitokselta minulle huomautti. Näin se on, mutta mistä tieto kun laitos selkeästi niitä pimittää.

Suunnattomasti ahdistusta, tuskaa, pelkoa, vaivaa on tapauksemme aiheuttanut meille ja muille potilaiden vanhemmille.

Ritva Helemaa

farmaseutti, mikrobiologinen laborantti

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa Mielipide -palstalla 27.5.2003. "Tubirokotuksesta paljon murhetta". Kirjoitus on saatavilla myös alkuperäisessä muodossaan.. Julkaistaan Rokotusinfo ry:n sivustolla kirjoittajan luvalla.